Muistan hieman pidätelleeni itseäni, kun Familian toiminnanjohtaja Elina kertoi meille kansalaisaloitteesta ollessamme aamupalalla Sofia Helsingissä. Olisin nimittäin heti halunnut hihkaista, että totta kai me ollaan mukana! Otin kuitenkin tarpeettoman suuren kulauksen appelsiinimehua ja odotin, että Elina saisi ensin rauhassa kerrottua kansalaisaloitteesta meille.
Miksi sitten olin niin innoissani Äidinkielenä monikielisyys -kansalaisaloitteesta?
Kirjahaastatteluistamme muistan elävästi, kun asiantuntija Leena Honkasalo puhui useamman äidinkielen rekisteröinnin puolesta. Tällä tavalla useampaa äidinkieltä puhuvat täytyisi ottaa huomioon esimerkiksi terveys- ja koulutuspalveluita suunnitellessa. Samalla me mixed-suomalaiset tulisimme paremmin näkyviin tilastoissa. Kuunnellessani Leenaa jotain tuntui loksahtavan paikoilleen, tai ehkä paremminkin jokin normi napsahti rikki aivoissani.
Niin, entä jos minun ei tarvitsisi valita vain yhtä kieltä äidinkieleksi? Voisiko niitä tosiaan olla useampi rinnakkain sen sijaan, että kielet olisivat järjesteltynä hierarkisesti suhteessa toisiinsa?
Sinun ei tarvitse varmaan arvailla, lähdimmekö Mixed Finnsinä mukaan tukemaan kansalaisaloitetta. Avasimme keskustelun aiheesta Instagramin puolella ja saimme aiheeseen liittyen todella paljon yksityisviestejä, joissa ihmiset kertoivat kokemuksistaan monikielisyyteen liittyen. Nämä kommentit ovat edelleen nähtävissä Instagramin kohokohdissamme.
Koska aihe selvästi puhututti yhteisömme jäseniä, halusimme järjestää vertaistapahtuman, jossa aiheesta voisi keskustella hieman pidempään muiden mixed-suomalaisten kanssa. Monikielisyys ja identiteetti -vertaistapahtuma järjestettiin maaliskuussa Familian kanssa yhteistyössä ja pääsimme kymmenen osallistujan kanssa pohtimaan lisää monikielisyyden vaikutusta itseemme ja elämäämme. Kahden tapaamiskerran aikana tutustuimme toisiimme, perehdyimme tarkemmin kansalaisaloitteeseen, keskustelimme monikielisyydestä MIXED-tietokirjan tarinoiden pohjalta ja kävimme pidempiä pohdintoja aiheesta pienryhmissä.
Annoin katseeni kiertää huoneessa pienryhmäkeskusteluiden aikana. Näin paljon nyökyttelyä, puheen mukana viuhtovia käsiä sekä keskittyneiden ilmeiden ja naurun vuorottelua. Alla muutama palaute, jonka saimme vertaistapahtumasta:
"Monikielisyys on jonkinlainen lahja jonka avulla näen maailmaa entistä rikkaammin, vivahteikkaammin ja monisävyisemmin. En vaihtais sitä mihinkään. Koen myös, että sen avulla mä voin olla sillanrakentajana luomassa entistä tasa-arvoisempaa ja oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa, jossa me voitais ihmisinä yrittää ymmärtää toisiamme sen sijaan että jäädään vaan omiin kupliimme.”
“Monikielisyys on rikkaus, kansalaisaloite tekisi hyvää tuomalla sitä enemmän esille Suomessa.”
“Olisi tärkeää, että monikielisyys pystyttäisiin käsittää enemmän rikkautena eikä vaikeutena. Ihmisen on vaikeaa löytää identiteettiään kaikkien muiden kommenttien keskellä, mutta mielestäni on merkittävintä keskittyä siihen omaan matkaan ja vielä tärkeämpänä nauttia siitä.”
“Monikielisyyden moninaisuus ja merkitys pitäisi tunnistaa paremmin. Merkitys identiteetille on valtava ja se kietoutuu monelle elämän osa-alueelle. Tukemalla monikielisyyttä tuetaan paitsi lasten identiteettiä, myös esim. parempaa suomen kielen osaamista, hyvinvointia ja perhesuhteita. Jos monikielisyys ymmärrettäisiin suomalaisessa yhteiskunnassa paremmin, se voisi olla mixed-suomalaisille häpeän sijaan valtava voimavara.”
Vertaisryhmien fasilitoimisen yksi parhaimpia puolia on se, että oppii itse samalla valtavasti. Tällä kertaa suurin oivallukseni liittyi siihen, kuinka paljon kieliin voi liittyä erilaisia tunnelatauksia. Hahmotin itsekin, kuinka mandariinikiinan opetteluuni on vaikuttanut esimerkiksi häpeän tunne: kiinaan on liittynyt tunne paljastumisesta ja huonommuudesta. Tunnistamalla tunteita kielten takana pystyin tarkastelemaan uusin silmin suhtautumistani kieleen. Haluanko liittää kiinaan näitä tunteita? Vai voisinko liittää siihen tässä hetkessä jotain muutakin, kuten ylpeyttä ja iloa?
Vertaistapaamiseen osallistuneista moni toivoi, että tulevaisuudessa ei tarvitsisi valita itselleen vain yhtä virallista äidinkieltä. Tällä tavalla me mixed-suomalaiset, meidän kokemuksemme ja tarpeemme voisivat tulla paremmin näkyviin esimerkiksi yhteiskunnan palveluissa ja tilastoissa. Samaa toivomme mekin ja sen vuoksi pyydämme sinua allekirjoittamaan Äidinkielenä monikielisyys -kansalaisaloitteen.
Kuvat: Priska Niemi-Sampan
